keskiviikko 8. joulukuuta 2021
keskiviikko 10. marraskuuta 2021
keskiviikko 3. marraskuuta 2021
torstai 30. syyskuuta 2021
torstai 23. syyskuuta 2021
maanantai 20. syyskuuta 2021
keskiviikko 15. syyskuuta 2021
maanantai 13. syyskuuta 2021
perjantai 10. syyskuuta 2021
tiistai 7. syyskuuta 2021
maanantai 6. syyskuuta 2021
maanantai 23. elokuuta 2021
PARTAKÄSITTELYT
- Työvälineet:
- Parran leikkaamisessa käytetään samoja työvälineitä kuin hiusten leikkaamisessa (kammat, sakset, veitset ja koneet) Lisäksi parturi tarvitsee parran leikkaamiseen liittyviä välineitä ja tuotteita. Partakäsittelyiden yhteydessä iho saattaa rikkoutua, joten työvälineiden desifiointi ennen työhön ryhtymistä on erityisen tärkeää. Näin estetään tautia aiheuttavien mikrobien tarttuminen ja leviäminen. Samasta syystä vaihtoteräveitseen vaihdetaan aina uusi terä parranajon yhteydessä. Parranajolla tarkoitetaan partakarvojen poistamista siten, että ne leikataan kokonaan iholta. Parran muotoilu taas on parran muotoilemista leikkaamalla tietyn ennalta sovitun mallin muikaiseksi. Parran muotoilun yhteydessä parta useimmiten myös ajetaan. Hiusten tavoin parta voidaan myös värjätä. Parran ajossa tarvitaan leikkausvälineiden lisäksi partasuti partavaahdon levittämiseksi. Astiat on tarkoitettu partavaahdon ja desifiointiliuoksen säilyttämistä varten. Jos partavaahto valmistetaan sekoittamalla tiivisteeseen lämmintä vettä, astioita tarvitaan kolme, joista kolmas on lämpimän veden säilyttämistä varten. Parran ajon yhteydessä on parasta käyttää metallisia, lasisia tai posliinisia astioita, koska nämä materiaalit säilyttävät hyvin lämpöä ja kestävät desifiointia. Tarvikkeet asetellaan metalliselle tarjottimelle. Parran leikkaamisen aikana asiakas suojataan paperi- tai kandasliinalla, joka kiinnitetään kapan etupuolelle. Silmien suojaukseen käytetään tarpeen mukaan silmälappuja. Parranajon yhteydessä veitsen puhdistamiseen käytetään esimerkiksi käsipaperista leikattuja paperilappuja, joihin ajon aikana pyyhitään veitsen terästä vaahto ja leikatut karvanpätkät pois. Parranajossa jokaisen käyttökerran yhteydessä vaihtoteräveitseen vaihdetaan uusi terä tartuntariskin vuoksi.
Työskentelyjärjestys:
- Esityöt, välineet ja tarvikkeet valmiiksi
- Analyysi, työsuunnitelma
- Muoto-opin perussäännöt
- Tavoitteet
Parran muotoileminen
- Rajaus
- Lyhentäminen
- Veitsiajelu rajoille
VÄLINEET JA TARVIKKEET
- Suojaustarvikkeet, leikkauskappa
- Paperiliina, niskaliina, partaliina
- Käsidesi
- Suihkupullo
- Leikkauskampa
- Sakset
- Hiustenleikkauskone
- Partaveitsi ja terät
- Fööniharja
- Fööni
- Niskasuti
- Parranajoon vaahto tai geeli (öljy)
- Parta balsami, -vesi, ihon desifiointiin ja rauhoittamiseen
- Partavaha, viimeistelyyn
- Käsipeili
MUOTO-OPPI
- Kun suunnittelet parran muotoilua, käytä samoja periaatteita, joita käytät hiusten muotoilussa.
- Tehtävänäsi on luoda miellyttävä ovaali kasvojen muoto. Oikealla tekniikalla suoritettu parran ja viiksien muotoilu voi ratkaisevasti muuttaa kasvojen rajojen ja pään muotoa.
- Parran avulla voidaan korostaa hyviä piirteitä tai minimoida puutteita.
- Ennen muotoilun aloittamista tarkastele asiakkaan kasvoja ja määrittele paras mahdollinen ulkoinen äärilinja ja sisärajat kasvojen piirteisiin, profiiliin ja pään muotoon.
PYÖREÄT KASVOT
- Asiakas jolla on pyöreät kasvot tai pyöreä leuan linja, hyötyy suuresti parrasta ja viiksistä, joiden linja suuntautuu alaspäin pituusvaikutelman aikaansaamiseksi. Leuan kohdalta parta on pisin, kun taas leukaluun kohdalla parta on hyvin lyhyeksi rajattu.
- Jos pelkät viikset, muista suunnata pituudet alaspäin pitkulaisen vaikutelman aikaansaamiseksi.
PITKÄT KASVOT
- Jos asiakkaalla on pitkät kasvot, pitkä nenä tai erityisen korkeat poskipäät, ehdota partaa, joka luo vaakasuoran vaikutelman
- Paras ratkaisu on parta, joka lisää kasvojen alaosan osuutta
- Kun asiakkaalla on huomiota herättävä otsa tai pakeneva hiusraja, muotoiltu parta voi luoda tarpeellisen symmetrian. (ja huomio keskittyy partaan)
-Kolmion muotoiset kasvot saadaan näyttämään pyöreämmiltä suoraviivaiseksi muotoillulla parralla.
- Lievennetään muotoilemalla parta leuasta lyhyeksi ja säilyttämällä paino leukaluun kohdalla muodon leventämiseksi.
keskiviikko 11. elokuuta 2021
tiistai 6. huhtikuuta 2021
Hiusten lähtö
HIUSTENLÄHTÖ
Androgeeninen alopecia eli mies- tai naistyyppinen hiustenlähtö
Androgeeninen alopecia on perinnöllisen hiustenlähdön muoto. Miehillä sitä kutsutaan miestyyppiseksi hiustenlähdöksi ja naisilla naistyyppiseksi hiustenlähdöksi.
Miehillä noin 95 % hiustenlähdöstä johtuu perinnöllisyydestä. Tavallisesti hiustenlähtö alkaa yli 20-vuotiaana ja sen etenemisnopeus vaihtelee. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä aikaisemmin hiustenlähtö alkaa, sitä nopeampaa se yleensä on. Enemmistö 40-65 -vuotiaista suomalaista on kaljuuntunut ainakin jossain määrin. Miestyyppinen hiustenlähtö alkaa molemmilta ohimoilta, tasaisesti päälaelta tai päälaen takaosasta.
Myös naisilla perinnöllinen hiustenlähtö on yleisin hiustenlähtötyyppi. Naisilla se alkaa yleensä 30-45 ikävuoden tienoilla ja ilmenee hiusten ohenemisena jakauksen kohdalta edeten tasaisesti kohti pään reunoja. Useimmat naiset huomaavat hiusten ohenemista viimeistään 50-60 ikävuoden tienoilla.
Mies- ja naistyyppinen hiustenlähtö johtuu mieshormonien eli androgeenien aikaansaamista muutoksista kehossa. Tärkein hiustenlähtöön vaikuttava mieshormoni on dihydrotestosteroni eli DHT, jota syntyy testosteronista ja 5-alfa-reduktaasista.
DHT:stä johtuen hiustupet alkavat kutistua ja niiden elinikä lyhenee. Samalla kasvuvaiheessa olevien hiusten määtä vähenee ja lepovaiheessa olevien hiusten määrä lisääntyy. Lopulta hiustupet lakkaavat tuottamasta näkyviä hiuksia.
Mies- ja naistyyppistä hiustenlähtöä voidaan hoitaa kahdella lääkkeellä.
Minoksidiili (miehille ja naisille) on verisuonia laajentava nestemäinen tai vaahtomainen lääke, jota myydään reseptivapaasti apteekeissa (mm. Rogaine). Minoksidiilia hierotaan aamuin illoin päänahan hiustenlähtöalueille. Minoksidiilin toimintaperiaatetta ei tunneta tarkoin, mutta sen uskotaan avaavan kaliumkanavia siten, että hiustuppeihin pääsee enemmän verta, happea ja ravinteita stimuloiden näin hiustenkasvua.
Finasteridi (miehille) on vain reseptillä myytävä lääke, joka estää 5-alfa-reduktaasia muuttamasta kehon testosteronia DHT:ksi.
HIUSTEN JA HIUSPOHJAN PESU- JA HOITOKÄSITTELY
Hiusten hoitokäsittelyistä yleisin on hiustenpesu, joka liittyy muihin käsittelyihin (leikkaus, kampaus, värjäys, permanentti). Hiusten pesu- ja hoitotuotteet valitaan huolellisen asiakasanalyysin perusteella.
Hiustenpesu etenee seuraavan esimerkin mukaisesti:
1.Järjestä työpiste tarvittavat työvälineet:
- selvityskampa
- niskaliina, kappa
- fööni, harja
- analyysikaavake, kynä
2. Kutsu asiakas ja ohjaa hänet asiakastuoliin. Suojaa asiakas niskaliinalla ja kapalla
3. Selvitä hiukset selvityskammalla
(tutki samalla hiuspohjan ja hiuksen kuntoa ja keskustele asiakkaan kanssa)
4. Laadi työsuunnitelma
(asiakasanalyysi ja käytettävät tuotteet)
5. Tee hiusten pesu- ja hoitokäsittely
- ohjaa asiakas pesupaikalle
- etsi valitsemasi tuotteet käden ulottuville
- kastele asiakkaan hiukset (tarkista veden lämpö)
- levitä valittu sampoo (oman käden kautta, ei suoraan hiuspohjaan).
- kuivaa hiukset pyyhkeellä
- levitä hoitoaine samalla tavoin kuin shampoo (jos hiukset ovat takkuiset, kampaa hiukset selvityskammalla hoitoaineen vaikutuksen aikana.
-huuhtele hoitoaine (muista tarkistaa veden lämpötila)
-kuivaa hiukset painelemalla pyyhkeellä
-ohjaa asiakas takaisin asiakastuoliin
6. Kampaa hiukset puhtaalla selvityskammalla.
7. Tee jatkotyöt (esim kuivatus, leikkaus, kampaus)
Shampoo valitaan hiusten ja hiuspohjan laadun ja kunnon sekä jatkokäsittelyiden asettamien vaatimusten mukaisesti. Pääperiaatteena on hiusten puhdistustarpeen määrittely. Sampoon puhdistustehoon vaikuttaa puhdistavien ainesosien, pääasiassa anionisten tensidien määrä. Syväpuhdistavissa sampoissa puhdistusteho on suuri, kun taas hoitoshampoiden koostumuksessa tavoitellaan puhdistuksen lisäksi mahdollisimman suurta hoitovaikutusta.
Erikoisshampoot sisältävät peruskoostumukseltaan lisäksi esimerkiksi hilsettä kuorivia eli keratolyyttisiä tai tehokkaasti mikrobeja tuhoavia ainesosia (säilöntäaineita) kuten rikkiä, salisyylihappoa, seleenisulfidia, piroktoniolamiinia tai sinkkipyritionia.
Hoitosampoot on tarkoitettu kuiville ja rakenteeltaan vaurioituneille hiuksille, jotka ovat sähköiset, helposti takkuuntuvat ja kiillottomat. Kuivuneet ja vaurioituneet hiukset murtuvat ja katkeilevat helposti. Syitä hiusten kuivumiseen ja rakennevaurioihin ovat erilaiset kemialliset käsittelyt ja UV säteily. Kuiva hiuspohja tuntuu kireältä, se on arka ja helposti punoittava. Kuivassa hiuspohjassa voi olla kuivaa, kutiavaa hilsettä.
Terveet normaalit hiukset ovat kiiltävät ja kimmoisat, vain vähän käsitellyt tai täysin käsittelemättömät. Terve hiuspohja on ehjä, eikä siinä ole punoitusta tai hilsettä.
Rasvaisessa hiuspohjassa on öljymäinen, rasvainen kiilto, vaikka se pestäisiin usein. Rasvaisen hiuspohjan tunnusmerkkejä ovat finnit ja rasvainen hilse. Hiuspohja on ärtynyt, arka ja punoittava. Jos hiuspohja on rikki tai siinä on hilsettä, punoitusta tai muita ongelmia, kampaaja pyrkii selvittämään ongelmien syyn keskustelemalla asiakkaan kanssa. Syitä talin runsaaseen erittymiseen ovat hormonitasapainon häiriöt, ruokavaliot, jatkuva päähineen käyttö, stressi, tai ympäristövaikutukset.
HIUS JA SEN RAKENNE
HIUKSEN RAKENNE
Hius on muodostunut keratiinista, sarveistuneista, kuolleista soluista. Hiuksen elävä osa on ihon alla. Kampaaja tuntee hiuksen elämänkaaren ja kasvuprosessin eikä aiheuta vahinkoa tälle herkälle mekanismille. Keratinisoitunut ihonpäällinen osa on materiaali, jonka parissa kampaaja työskentelee lyhentämällä sitä, muokkaamalla sen muotoa ja ulkonäköä. Hiuksen rakenteen tuntemuksen avulla voidaan ymmärtää käsittelyjen vaikutukset hiuksen rakenteeseen.
HIUKSEN KERATINISOITUMINEN
Hius koostuu kuolleista ja kovettuneista soluista eli keratiinista. Hiuskarva muodostuu ja kasvaa karvatupen suojaamana. Karvatuppi kulkee dermiksestä epidermiksen läpi ihon pintaan. Se on 3-5mm pitkä, kalvojen muodostama pussi jonka seinämät muodostuvat epiteeli- ja karvankohottajalihas ovat liittyneinä. Karvatupen pohjaosaa nimitetään hiusnystyksi, josta hius syntyy jatkuvan solunjakautumisen seurauksena. Hiusnystyn yläosassa ovat melanosyytit joista hiuksen väriaine muodostuu. Hiusnystyn sisällä on hiussuonisto, joka kuljettaa ravinteikasta ja hapekasta verta soluille. Hauraat ja pehmeät henlen ja huxleyn kalvot ympäröivät hiusnystyjä ja suojaavat hiuksen ihonalaista osaa, hiusjuurta.
Hiuksen pehmeät ja pyöreät alkusolut muodostuvat hiusnystyn pinnalla hiusjuuressa. Hiusnysty tuottaa koko ajan uutta solukkoa, joka työntää jakaantuvaa solukkoa ylöspäin hiussipuliin. Solut litistyvät, menettävät tumansa ja muuttuvat pitkulaisiksi. Karva alkaa muodostua hiussipulissa. Sen mukaan missä kohti hiusnystyä solu on syntynyt, se muuttuu pitkulaiseksi ja kovaksi kuitusoluksi tai levymäiseksi pintasoluksi. Tätä prosessia kutsutaan sarveistumiseksi eli keratinisoitumiseksi.
Kuiturakenteen muodon syntymekanismia keratinisoitumisen aikana ei tarkkaan tunneta. Hiuksen muodosta tiedetään, että hiuksen halkaisijan muotoon vaikuttaa karvatupen muoto. Suorasta ja halkaisijaltaan pyöreästä karvatupesta muodostuu suora ja muodoltaan pyöreä hius, kun taas kaarevasta taipunut karvatuppi työntää ulos kaarevaa, kiharaa hiusta. On todettu että suora hiusrunko on halkaisijansa muodolta pyöreä ja kiharainen hius ovaali tai jopa litteän nauhamainen. Eräät tutkimukset osoittavat että kiharan hiuksen kuitusolujen rakenteissa on vaihtelevuutta. Hyvin kiharan hiuksen kuitusolut ovat keskenään erilaisia mikrosäierakenteeltaan. Osa kuitusoluista sisältää kierteisemmän mikrosäierakenteen kuin toiset. Hyvin kiharaisessa hiuksessa kierteisimpiä kuitusoluja on suomu- ja kuitukerroksen rajoilla. Keskenään erilaisten kuitusolujen määrä ja asettuminen hiuksen sisälle on siis yhteydessä hiuksen kiharuuteen.
Hiuksen ihonpäälliset kerrokset ovat suomu- eli pintakerros ja kuitukerros sekä ydinkerros. Suomukerros koostuu levymäisistä, rosoreunaisista, hiusta kiertävistä, päällekkäisistä keratiinikuiduista, jotka päällekkäin limittyessään muodostavat hiuksen pinnan. Hiuksessa on keskimäärin 6-10 suomukerrosta hiuksen paksuuden mukaan. Mitä paksumpi hius on, sitä sitä enemmän siinä on suomukerroksia. Suomukerros on väritön ja läpikuultava ja siinä on vettä hylkivä pinta. Keratiinilevyjen tiiviydestä riippuu hiuksen pinnan kiilto, kun se heijastaa valonsäteitä. Mitä vanhemmaksi hius kasvaa, sitä rosoreunaisemmaksi suomut muuttuvat kulumisen vuoksi.
HIUKSEN KASVUVAIHEET
- Lepovaihe
Lepovaiheen aikana hius pysyy hiustupessa 1–3 kuukauden ajan, minkä jälkeen se putoaa pois esimerkiksi hiusten pesemisen tai kampaamisen tai uuden hiuskasvun vuoksi. Tyypillisen kasvukierron aikana on normaalia, että päivässä irtoaa noin 100 hiusta. Hiuksista 7–14 % on lepovaiheessa.
- Kasvuvaihe
Kasvuvaihe tarkoittaa hiuksen aktiivista kasvua, joka kestää noin 2–6 vuotta. Tämän vaiheen aikana hiusjuuri tuottaa jatkuvasti hiuksen tarvitsemia aineita. Hius kasvaa joka päivä noin 0,35 mm, ja koko kasvuvaiheen aikana hius voi kasvaa pituutta 25–70 cm. Kasvuvaihe on erittäin aktiivinen. Se sujuu ongelmitta, jos hiusjuuri saa riittävästi ravintoaineita. Terveistä hiuksista 85–90 % on kasvuvaiheessa.
- Välivaihe
Välivaiheen aikana hiusjuuri uudistuu. 1–2 viikkoa kestävän vaiheen aikana hiusjuuren solut lopettavat väliaikaisesti hiuksen tuottamisen. Hiuksen alaosaan muodostuu sarveiskerros ja hius työntyy hiuskanavassa ylöspäin, ihan talirauhasen alapuolelle. Hius pysyy kiinni hiustupessa vielä jonkin aikaa. Hiuksista 1–3 % on välivaiheessa.
Näiden kolmen vaiheen jälkeen hiuksen kasvukierto alkaa aina alusta. Hiuksia on päässä n. 80 000-120 000 ja päivittäin irtoaa keskimäärin 50-100 hiusta
HIUKSEN OMIMAISUUKSIA RODULLISET PAKSUUS
Hiuksen ominaisuuksiin vaikuttavat sen rakenteen erot. Hoisten kasvun määrä, nopeus, muoto, koko ja laatu vaihtelevat yksilöittäin.
Ihmiset voidaan ryhmitellä etnisiin ryhmiin hiuskuidun yleisesti määriteltävien eroavaisuuksien perusteella. Valkoinen, keltainen ja musta ovat rotuja joihin ihmiset voidaan jakaa maanosien asutuksen sekä ihon ja hiusten ominaisuuksien mukaan.
1. Valkoisen eli kaukasialaisen rodun hiuslaatu vaihtelee eniten. Esimerkiksi suomalaisten hiukset ovat selvästi läpimitaltaan ohuemmat, vaaleammat ja herkemmät käsittelyille kuin keski- ja eteläeurooppalaisten ihmisten. Suora kaukasialainen hius voi vaihdella kiharasta laineikkaaseen ja suoraan. Väri voi vaihdella vaaleasta mustaan.
2. Keltaisen eli mongoloidisen rodun hius on suora, musta, paksu ja vastustuskykyinen. Pintakerros on huomattavan paksu ja sen ydin on suuri. Hiusten tiheys on kuitenkin keskimäärin harvempi kuin eurooppalaisilla. Hiusten kasvunopeus on roduista nopein.
3. Musta eli negroidinen hiuslaatu on ohuempi kuin mongolidinen. Se on kierteinen ja kihara. Kiharan hiuksen pintakerroksen paksuus vaihtelee jonka takia negroidisen rodun hiuksen vetolujuus on huonompi ja se murtuu ja vaurioituu helpommin kuin kaukasialainen. Väri vaihtelee ruskeasta mustaan. Hiusten tiheys on samankaltainen tai harvempi kuin eurooppalaisella hiustyypillä, ja kasvunopeus on hitain kaikista roduista.
Hiusten ominaisuudet voidaan jakaa myös rakenteellisiin ominaisuuksiin:
joustavuus
venyvyys
taipuisuus
kohoaminen
paksuus
kiilto
sähköisyys
Hiuksen laadullisia ominaisuuksia ovat:
läpimitta
pintarakenne
hiusrungon muoto
hiusmassan määrä
hiusten pituus
ERILAISET HIUKSET HOITAMISEN KANNALTA
KEMIALLINEN PESUTAPAHTUMA <miten tensidi toimii ja viedään pois
shampoon koostumus (inci tensidit) hoitoaine koostumus inci)
hiuspohjan harjaus
laitteet
tuotesarja
Sampoon päätavoite on pestä hiukset ja päänahka puhtaaksi hiestä, liasta, rasvasta sekä
hoitoaineiden ja muotoilutuotteiden jäämistä. Pestävien hiusten pinta-ala on 4-8 m2
. Pesun
hoitavat pinta-aktiiviset, puhdistavat aineet eli tensidit. Tensidimolekyylin toinen pää on
rasvaliukoinen ja toinen vesiliukoinen.
Kun sampoossa olevat tensidit joutuvat rasvaisten
hiusten ja veden kanssa tekemisiin, seuraa ilmiö,
jossa tensidimolekyylit saartavat rasvan ja lian
muodostaen misellejä niiden ympärille, jolloin
rasva irtoaa hiuksesta.
Misellit syntyvät, kun tensidimolekyylin rasvaliukoiset päät asettuvat
toinen toisensa viereen rasvan ja lian suuntaisesti (kuvassa näkyvät
keltaiset osiot) ja vesiliukoiset päät veden suuntaan (kuvassa näkyvät
valkoiset pallot). Tensidimolekyylien avulla lika ja rasva saadaan
irtoamaan. Muodostuneet misellit sitovat rasvan ja lian sisäänsä kuljettaen
ne virtaavan veden mukana viemäriin.
Samalla tavalla toimivat myös suihkugeelien sisältämät tensidit. Puhdistavien
ominaisuuksiensa lisäksi tensidit muodostavat vaahtoa sekä stabiloivat tuotteen rakennetta
ja parantavat viskositeettia.
Sampoilla on puhdistavien ominaisuuksiensa muitakin funktioita. Sampoisiin voidaan lisätä
hiuksia hoitavia aineita tai johonkin iho-ongelmaan, kuten hilseeseen vaikuttavia aineita.
Koska sampoon koostumuksesta suurin osa on herkästi pilaantuvaa vettä, tarvitaan myös
säilöntäaineita. Näitä ovat esimerkiksi Methylisothiazolinone, Imidazolidinyl urea, DMDM
hydantoin, Methylparaben tai Phenoxyethanol. Jotta sampoon koostumus olisi miellyttävä,
eikä tuotetta valuisi pesussa hukkaan, lisätään tuotteeseen myös koostumukseen vaikuttavia,
paksuntavia aineita. Lisäksi sampoon pH:n tulee olla sopiva (yleensä hieman hapan, kuten
hiuksetkin). Lisäarvoa sampoille tuovat väriaineet, hajusteet ja helmiäiset.
maanantai 5. huhtikuuta 2021
IHOTAUDIT JA NIILTÄ SUOJAUTUMINEN
Terve iho on ehjä, eikä siinä ole värimuutoksia. Jos iholla näkyy tavallisesta poikkeavia ominaisuuksia, kuten muutoksia värissä tai rakenteessa, turvotusta, arkuutta, rakkuloita tai haavaumia kyseessä saattaa olla ihotauti. Ihotauteihin on monia syitä: tulehduksia, yliherkkyyteen perustuvia ja perinnöllisiä. Ihotautien tunnistaminen on vaikeaa, koska ne ilmenevät eri tavoin eri ihmisillä. Parturin tai kampaajan ei tarvitse osata hoitaa ihotauteja tai tehdä niistä diagnooseja. Jos kampaaja havaitsee asiakkaan ihossa poikkeavia muutoksia eikä tiedä kestävätkö ne käsittelyjä, asiakas on parasta ohjata lääkärin vastaan otolle. Jos asiakkaalla on diagnosoitu ihotauti ja hän on saanut lääkäriltään ohjeet ihon hoitamiseen niitä on noudatettava. Keskustelu asiakkaan kanssa analyysivaiheessa on tärkeää varsinkin silloin, kun iholla huomataan muutoksia. Asiakkaan omat kokemukset ihon reagoinnista erilaisiin tuotteisiin on hyvä huomioida käsittelyn suunnittelussa.
Mikrobit ovat osa ihon pintakerroksen normaaliflooraa. Mikrobeja on ihmisen kehossa miljoonia. Erityisen paljon niitä on käsissä ja jaloissa, koska ne joutuvat paljon kosketuksiin ympäristön kanssa. Normaaliflooran mikrobit voidaan jakaa tauteja aiheuttamattomiin (=apatogeenisiin) ja tauteja aiheuttaviin (=patogeenisiin) mikrobeihin. Kun iho on ehjä ja sen mikrobikasvusto on tasapainossa, patogeeniset mikrobit eivät aiheuta tulehduksia. Mikrobien hävittäminen iholta liian tehokkailla pesu tai desifiointiaineilla vahingoittaa normaaliflooran tasapainoa, jolloin ihosta tulee alttiimpi patogeenisten mikrobien siirtymistä ihmiseltä toiselle on käsien pesu. Myös rikkoutunut iho on altis erilaisille tulehduksille. Tulehdusten yeisoireita ovat ihon punoitus, kuumotus ja turvotus. Rikkoutuneen tai haavaisen ihon puristus, kuumitus ja turvotus. Rikkoutuneen tai haavaisen ihon käsittelyä kemikaaleilla on vältettävä.
Yleisimpiä normaaliflooran bakteereja ovat stafylokokit (eli rypälekokit) ja streptokokit (eli ketjukokit). Bakteerien aiheuttamia tulehduksia hoidetaan useimmiten antibiooteilla ja kotihoidossa tärkeintä on puhtaus. Yleisimpiä bakteerien aiheuttamia tulehduksia ovat märkärupi, karvatupen-, ja kynsivallintulehdus.
Märkärupi on yleisintä lapsilla ja sitä esiintyy useimmiten loppukesällä ja alkusyksyllä. Märkärupien iho punoittaa ja siinä on vesirakkuloita ja kellertävää karstaa. Karvatupentulehdusta parran alueella kutsutaan partaihottumaksi. Pinnallinen tulehdus ilmenee pieninä keltaisina näppylöinä. Karvatupentulehdus voi myös levitä syvälle karvatupeen jolloin se aiheuttaa kipeän paiseen. Kynsivallintulehduksia aiheuttavat sekä bakteerit että sienet. Lyhytaikainen eli akuutti kynsivallintulehdus johtuu useimmiten staphylococcus aureus -bakteerista ja pitkäaikainen eli krooninen taas candida albicans-hiivasienestä. Tulehtuneet kynsivallit ovat paksuuntuneet, punoittavat ja rakenteeltaan hauraat. Kynsivalli tulehtuu helposti, jos käsiä joudutaan liottamaan paljon vedessä tai jos kynsinauhat ovat rikki. Parturi kampaaja voi suojautua kynsivallintulehdukselta pitämällä suojakäsineitä ja rasvaamalla käsiä riittävän usein. Ihmisestä toiseen kynsivallintulehdus tarttuu vain, jos sen kasvuolosuhteet ovat suotuisat.
Virusten aiheuttamista taudeista tutuimpia ovat flunssa ja influessa, mutta ne eivät ole varsinaisia ihotauteja. Flunssavirukset leviävät käsien välityksellä ja pisaratartuntana, kun viruksen kantaja aivastaa tai yskii. Parturi-kampaaja saa flunssatartunnan muita ihmisiä helpommin, koska kemikaaliärsytys on saattanut altistaa hänen hengitysteidensä limakalvoja.
Huuliherpes ja syylät ovat viruksen aiheuttamia ihotauteja. Huuliherpestä aiheuttava Herpes simplex 1virus on lähes kaikkien elimistössä, mutta se voi aktivoitua vain noin prosentilla ihmisistä. Aktivoitumisen voi esimerkiksi aiheuttaa stressi, UV säteily tai tulehdus. Huuliherpes on useimmiten kirkas rakkula ylähuulen ja limakalvon rajalla. Tavallisia syyliä on eniten käsissä ja jaloissa. Ne ovat yleisimpiä kouluikäisillä lapsilla ja parantuvat useimmiten itsestään. Syylät tarttuvat kosketuksesta ja leviävät helposti myös kantajan iholla. Vettynyt tai rikkoutunut iho on altis syylätartunnalle.
Normaalifloorassa elävien sienten aiheuttamista ihotaudeista parturi-kampaajan työn kannalta tärkeimmät ovat kynsivallintulehdus ja erilaiset silsat. Silsat ovat rihmasienten aiheuttamia ihotauteja jotka nimetään usein esiintymispaikkansa mukaan; silsoja ovat esimerkiksi partasilsa, kynsisilsa ja jalkasilsa. Silsasienet käyttävät ravinnokseen ihon, kynsien ja karvojen keratiinia ja ne tarttuvat helposti ihmisestä toiseen. Sieni aiheuttaa iholla punoitusta, hilseilyä ja ihon tai kynsien paksuuntumista. Sieni-ihottumiin tulee suhtautua vakavasti ja työvälineet on desifioitava ennen seuraavaa asiakasta.
Mikrobien lisäksi loiset voivat aiheuttaa ihmiselle ihotauteja. Loiset ovat eläimiä, joiden hävittämisessä pyritään sekä loisten että niiden munien täydelliseen hävittämiseen iholta, karvoituksesta, vaatteista ja työtiloista. Erilaisia loisia elää trooppisissa maissa, mutta suomessa parturikampaaja kohtaa työssään todennäköisimmin päätäin.
Päätäi on hiuspohjassa elävä hyönteinen, joka käyttää ravinnokseen verta. Täi on 2-3 mm:n pituinen, ja sen munat (saivaret) kiinnittyvät hiuksen pintaan.
Päätäi aiheuttaa voimakasta hiuspohjan kutinaa ja näppylöitä. Sen olemassa olo huomataan parhaiten saivareista, joita löytyy yleensä niskan ja korvien alueen hiuksista. Päätäi leviää helposti päähineiden ja työvälineiden välityksellä. Päätäitä häädetään poistamalla saivareita tiheäpiikkisen kamman avulla ja pesemällä hiukset täishampoolla. Jos kampaaja epäilee, että asiakkaalla on täitä hänen on viisainta ilmoittaa hienotunteisesti asiakkaalle ettei häntä voida palvella ja hänen kannattaa hankkia täishampoota.
IHON TEHTÄVÄT
Ihon pinnan pH on 4,5-5,5. Happamuus syntyy talin rasvahapoista, hiestä ja ihosolujen eritteistä. Tätä ihon pintaa kutsutaan happokelmuksi eli normaaliflooraksi, ja siinä elää suojaavia mikrobeja. Ihon pintakerroksen, epidermiksen, tehtävä on suojata elimistöä mekaanisesti, fysikaalisesti, kemiallisesti ja mikrobiologisesti. Dermis toimii vesivarastona ja antaa mekaanista suojaa. Alin kerros, subukutis, pehmentää iskuja, ja toimii rasvavarastona ja lämpöeristeenä. Kun iho ikääntyy sen toiminnot hidastuvat ja ihon rakenne muuttuu. Solujen uusiutuminen ja talin ja hien eritys hidastuvat, puolustuskyky heikkenee ja lämmönsäätely ja tuntoaistimukset häiriintyvät.
HIUSTEN -JA HIUSPOHJAN HOITOPALVELUT HILSEILY
Hilseily
Hiuspohjan ihon epidermis on normaalia paksumpi koska siinä on enemmän pintasoluja (epiteelisoluja). Hiuspohjan iho uusiutuu jatkuvasti kuten iho muuallakin kehossa, eikä normaalia ihon sarveistuneen pintakerroksen irtoamista juuri huomaa. Kiihtynyt solujen tuotanto, hilseily, on hiuspohjan epätasapainotila, joka ilmenee ihon ilmenee ihon pinnan näkyvänä hilseilynä kuolleen pintasolukon kasaantuessa. Hilseongelmainen hiuspohjan iho uusiutuu noin 20 päivässä eli huomattavasti nopeammin kuin tavallinen iho.
Hilseilyn syytä ei aina pystytä selvittämään, sillä se voi olla seurausta monista eri tekijöistä, kuten hormonitoiminnasta, ravitsemuksesta, säävaihteluista tai väärästä kotihoidosta. Hilseilyyn ja sen voimakkuuteen voivat vaikuttaa myös muun muassa hiuspohjan liian usein toistuva pesu tai kuivattava pesutuote. On kuitenkin todettu että hiuspohjan normaaliin mikrobikantaan kuuluvan Pityrosporum ovale hiiva sienen määrä lisääntyy usein hilseilevässä hiuspohjassa. Hilseongelmaa hoidettaessa määritellään, millaista hilse on ja onko hiuspohja kuiva, rasvainen vai ärtynyt ja herkkä. Hilseily liittyy usein lisääntyneeseen hiuspohjan talin eritykseen eli rasvoittumiseen.
Rasvaisen hiuspohjan tunnistaa hilsekasautumista, jotka irtoavat hiuspohjaa käsiteltäessä. Hiuspohja ja hiukset irtoavat hiuspohjaa käsiteltäessä. Hiuspohja ja hiukset tuntuvat öljymäisiltä ja rasvaisilta sormenpäillä harottaessa. Rasvainen hilse on kellertävää ja paksua ja se takertuu hiuspohjaan ja hiuksiin. Hiuspohja on punoittava ja kutiava, ja siinä on finnejä. Kun sarveistuneiseen ihosolukkoon sekoittuu talia, hikeä, bakteereja ja muuta likaa, seurauksena voi olla hiuspohjan tulehdustila, jossa bakteerien ja sienien kasvu on lisääntynyt. Tulehtunut hiuspohja on ärtynyt, jolloin ihon solutuotanto kiihtyy saadakseen sen tasapainoon. Näin hilseilyn noidankehä on valmis. Hilseily voi siis olla myös ihon suojautumiskeino ärsytystä vastaan. Ihon voimakas ärsytys lisää solutuotantoa ja lisäksi aktivoi talirauhasen toimintaa.
Myös kuiva hiuspohja hilseilee. Hiuspohjan kuivumista voivat aiheuttaa säätilasta johtuvat ilmiöt, kuten talvella vähäinen ilmankosteus. Kuiva hilse irtoaa hiuspohjasta helposti pienehköinä hiukkasina. Yleensä se levittyy hiuksiin ja varisee niistä hartioille. Hiuspohja voi olla kiristävän tuntuinen, koska sen talituotanto on vähentynyt ja epidermiksen sarveiskerroksen kosteuspitoisuus on pienentynyt.
Herkkä hiuspohjan iho voi oireilla hilseilemällä jos se ärsyyntyy. Ärsyyntynyt hiuspohja kutisee, punoittaa ja kiristää. Herkkä hiuspohja on usein kuiva ja reagoi helposti ilmankosteuden muutoksiin, kemiallisiin käsittelyihin ja sopimattomiin tuotteisiin. Ihon ärsytys reaktio ei välttämättä ole merkki allergiasta vaan seurausta herkän ihon puolustusmekanismeista. Ihon ärsytys voi olla myös merkki allergiasta. Tällöin iho on herkistynyt allergeeneille ja reaktio ilmenee, kun iho joutuu kosketuksiin siitä allergisoivan tuotteen kanssa. Oireet ilmenevät välittömänä ärsytyksenä tai parin vuorokauden jälkeen.
torstai 1. huhtikuuta 2021
VÄRJÄYS
VÄRJÄYKSEN ASIAKASANALYYSI JA KONSULTOINTI 1. Hiusten värillä voidaan saada tärkeä lisä asiakkaan ulkomuodosta, persoonasta ja elämään liittyvistä valinnoista koostuvaan kokonaisuuteen. Hiusten värjäyksen muodikkuus kertoo paljon kantajansa asenteista ja arvoista. 2. Hiusten rakenne vauriot ja niiden määrä vaikuttavat värjäys ja permanenttimenetelmien ja tekniikoiden valintaan. Menetelmän ja tekniikan valinta vaikuttaa siihen minkälaisia lopputuloksia hiuksiin voi saada. 3. Päänahka punoittaa ja kutiaa tai kirvelee. 4. Suojaan ihoni vahvoilta aineilta. (suojavaatetus) Kampaamon ilmanvaihdolla. Värien valmistus tulisi tehdä vetokaapissa ja lisäksi on saatavilla siirrettäviä kohdeimurilla varustettuja vetokaappeja, jossa imetty ilma kulkee suodattimen läpi. Hiuslakkaa ja muotoilutuotteita laittaessa ei saisi hengittää ainetta. Yleinen siisteys tuotteista tuleva pöly ja muu hengitkseen menevä aine pitäisi puhdistaa. 5. Tutkittavia allergeeneja laitetaan pisaroina käsivarren sisäsivulle. Lansetilla tehdään pistos ihon pintakerrokseen jokaisen pisaran läpi. Testikohta kuivataan kevyesti puuvillavanulla. Testitulos luetaan 15 minuutin kuluttua mittaamalla viivoittimella paukaman koko. Hoitava lääkäri arvioi tuleks et aina suhteessa potilaan oireisiin ja esitietoihin (mehiläinen.fi) 6. Elastisuustesti Hiusten elastisuutta voidaan mitata hiuksen pintakerroksen kunnosta; hyvinhoidettu hius on kimmoisa ja jäntevä. Mitattaessa elastisuutta, ota suortuva hiuksia peukaloiden ja etusormien väliin ja venytä hiusta (saattaa olla paikallaan, että leikkaat muutaman hiuksen asiakkaalta ennen mittauksen tekoa). Terve hius venyy yleensä 1/3 lisää sen pituudesta ja palautuu ennalleen päästäessäsi irti. Vaurioitunut hius ei pauludu täydellisesti ennalleen venytyksen jälkeen ja kuiva tai hauras hius saattaa katketa, kun sitä venytetään. Käytä mittaustulosta päättääksesi tarvitseeko hiukset lisähoitoa ennen ja jälkeen tulevaa käsittelyä. (http://m.schwarzkopf-professional.fi/skp/fi/fi/home/koulutus/ask/konsultaatio/0014/miten-ana lysoit-asiakkaasi-hiuksia.mobile.html) 7. Anafylaksia on äkillinen yliherkkyysreaktio, jonka oireet ovat vaikeat. Reaktion tavallisimmat ensioireet ovat kutina ja kihelmöinti päänahassa, kämmenissä ja huulissa. Reaktiossa myös ihon laaja-alainen punoitus tai nokkosihottuma on tavallista. Nämä oireet etenevät muutamassa minuutissa koko kehon laajuisiksi. Huippuunsa anafylaktinen reaktio kehittyy noin 10 – 30 minuutin aikana. Mitä nopeammin oireet alkavat ja etenevät, sitä vaikeampi reaktio on. Aiheuttajana voi olla ruoka-aine, lääke, hyönteisen pisto tai jokin muu tekijä. Aiheuttajaa ei aina saada selville. Myös pistossiedätyshoitoon liittyy pieni anafylaksian riski siedätyspistosten yhteydessä. Anafylaktisen reaktion ensisijainen hoito on reaktion aiheuttaneen tekijän täydellinen välttäminen. Tärkein lääke reaktion tullessa on adrenaliini-injektio, joka on pistettävä välittömästi ja empimättä. Ruoka-allergiaan liittyvän anafylaksian saaneilla henkilöillä tulee olla aina adrenaliini-injektori mukana ja vanhentuneen injektorin tilalle on ostettava apteekista uusi. Lisäksi on otettava määrätyt antihistamiini- ja kortisonitabletit. Vaikka pistää omatoimisesti adrenaliinia on silti hakeuduttava päivystykseen jatkoseurantaan. (https://www.terveyskyla.fi/allergia-astmatalo/allergia/anafylaktinen-reaktio)
VÄRIN NÄKEMINEN
VÄRIN NÄKEMINEN
s.85-90
Väriä ei ole olemassa ilman valoa. Sen voi helposti todeta menemällä
pimeään tilaan, jolloin valoisassa tilassa kirkkaan punainen esine näyttää
harmaalta. Tämä johtuu siitä, että kaikkien pintojen, kuten hiuksien, pöydän
ihon tai auton, väri riippuu siitä, millaista valoa se heijastaa itsestään
pois.
Valo on optista säteilyä, joka liikkuu ilmassa aaltoliikkeinä. Valoaallot
ovat eri pituisia. Auringonvalo sisältää kaikki valon aallonpituudet. Jokainen
aallonpituus vastaa jotain väriä. Pisimpiä ovat punaiset valoaallot ja
lyhyimpiä violetit. Kaikki muut värit sijoittuvat näiden ääripäiden väliin.
Puhtaimmillaan valoaaltojen värikirjon voi nähdä sateenkaaressa, joka
muodostuu, kun näkyvä valo läpäisee vesipisaran ja hajoaa samalla eripituisiksi
aallonpituuksiksi.
Kaikki pinnat, kuten hius, saavat värinsä sen mukaan, minkä pituisia
valoaaltoja kyseinen materiaali pystyy heijastamaan itsestään pois.
Tästä on helppo päätellä, että punaiset hiukset sisältävät aineita, jotka
imevät itseensä kaikki muut valon aallonpituudet paitsi punaiset
aallonpituudet, jotka se heijastaa itsestään poispäin. Kun punaiset
aallonpituudet kohtaavat ihmisen silmän verkkokalvon, syntyy väri aistimus.
Ihminen aistii värit silmien verkkokalvolla olevilla tappisoluilla.
Tappisoluista väriaistimus siirtyy aivoihin näköhermoa pitkin. Tappisoluja on
kolmen tyyppisiä: punaiselle, vihreälle ja siniselle aallonpituudelle herkkiä
tappisoluja. Kun silmän verkkokalvolle heijastuu punaista aallonpituutta,
punaherkän tappisolun sisältämä kemiallinen aine välittää tietynlaisen
ärsytyksen näköhermoon. Näköhermo vie ärsytyksen aivoihin, joissa ihminen
tulkitsee ärsytyksen väriksi. Jokaiselle meille on opetettu heti pikkuvauvasta
alkaen, millä nimellä tietynlaista ärsytystä kutsutaan.
Väriaistia voi herkistää ja se herkistyy aina, kun ihminen toimii värien
kanssa. Joissain lähteissä mainitaan, että ihmissilmä voi erottaa noin 8
miljoonaa eri vivahdetta. Kaikissa värienerottelukykyä vaativissa ammateissa
toimivilla on keskimääräistä parempi väriaisti. Tällaisia ammatteja ovat
esimerkiksi parturi-kampaaja, arkkitehti, hammaslääkäri, sisustussuunnittelija,
floristi ja vaatesuunnittelija. Myös taidemaalausta tai sisustusta
harrastavilla voi olla kuitenkin herkkyydeltään hyvin erilainen eri värien
kohdalla. Toinen voi erottaa tarkasti toisistaan kaikenlaiset oranssin sävyt ja
tummuusasteet, mutta hän saattaa nähdä monta erilaista vihreän sävyä samana.
Parturi-kampaajalle tarkka väriaisti on tärkeä työväline. Jos hän erottaa eri
värit huonosti toisistaan, voi asiakkaan kanssa yhteisymmärrykseen pääseminen
olla vaikeaa. Väriaistiaan voi kehittää erityisesti hiusalalle kehitetyn
värisilmätestin avulla järjestelmällisesti tai vertailemalla tietoisesti
erilaisia värisävyjä ja tummuusasteita toisiinsa.
Väriaistimusta on vaikea muistaa tai painaa mieleen. Vaikka väriaistikin
on aisti, makuaistimus, kosketus tai tuoksu on helpompi muistaa. Kun asiakas
kuvailee lempiväriään, hän voi muistaa värin täysin väärin, mistä taas seuraa
usein tahattomia väärinkäsityksiä, kun siihen yhdistetään parturi-kampaajan
tulkinta. Muistamista vaikeuttaa myös se, että väri on aina riippuvainen valon
määrästä ja valon väristä sekä kyseisen värin lähellä olevista muista väreistä.
Hiukset näyttävät täysin erivärisiltä hämärässä, auringonvalossa tai
loisteputkivalossa.
Silmän verkkokalvolla on väriä aistivien tappisolujen lisäksi
sauvasoluja, jotka aistivat valon määrää.
Kun valoa on paljon, tappisolut toimivat tehokkaasti. Värit näyttävätkin
kirkkaammilta voimakkaassa valossa. Auringonvalo on hyvin lähellä väritöntä
valoa eli valoa, jossa kaikkia aallonpituuksia on tasaisesti. Värien voidaankin
ajatella olevan aidoimmillaan auringonvalossa keskipäivällä. Sen sijaan
hehkulampun valo heijastaa selvästi eniten lämpimiä valoaaltoja. Tästä syystä
kaikki värit muuttuvat lämpimämmän sävyisiksi hehkulampun valossa. Osa
loisteputkivaloista taas heijastaa kylmänsävyisiä valoaaltoja, jolloin
lämpimänsävyiset hiukset muuttuvat murretun sävyiseksi tai ainakin vähemmän
lämminsävyisiksi. Parturi-kampaajan on hyvä tietää, minkä värisessä valossa
työskentelee, sillä asiakkaan hiukset saattavat näyttää täysin erivärisiltä
salongissa kuin auringonvalossa, asiakkaan kotona tai hänen työpaikallaan.
Asiakas saattaa hämmentyä ja olla jopa tyytymätön värjäystulokseen, ellei
hänelle kerrota, että valon väri vaikuttaa siihen, miltä hiusten väri näyttää.
Väriaisti voi olla myös puutteellinen tai poikkeava. Värisokeudeksi
kutsutaan silmän tappisolujen toimintahäiriötä tai tiettyjen solutyyppien puuttumista,
jolloin ihminen aistii värin toisin kuin muut.
Yleisin väriaistin häiriö on perinnöllinen puna-vihersokeus, jota
esiintyy yleisimmin miehillä. Puna-vihersokea ei erota punaista ja vihreää tai
erottaa ne toisistaan vasta hyvin kirkkaina. Värisokeus voi ilmetä eri-
asteisena ja –muotoisena. Henkilön, jolla on häiriöitä väriaistissa, on vaikeaa
toimia hiusten värjääjänä, mutta mahdotonta se ei ole. Värisokeutta voidaan
testata värinäkötestillä.
Asiakkaan hiustenväri on määriteltävä tarkasti, jotta voi tietää,
minkälaisia värisävyjä asiakkaan hiuksiin on mahdollista saada aikaan ja
minkälaisia esikäsittelyjä mahdollisesti tarvitaan ennen värjäyskäsittelyä.
Saadakseen tietää nämä asiat parturi-kampaajan tulee määritellä hiuksiston
kaikista osista tummuusaste ja värin vivahde. Ei riitä hiuksista määritellään
niskan, päällysosan ja etuhiusten värillisyys, vaan kaikista osista hiuksistoa
tulee määritellä tyven, pituuden ja latvan värillisyys. Usein ammattilaiset
käyttävät ilmaisua lähtötilanne kuvaamaan hiustenvärillisyyttä ja rakennetta
enne uutta värjäystä.
Tummuusaste ilmaistaan asteikolla 1-11, jolloin 1 on musta ja 11 väritön.
Tästä käytännöstä on myös poikkeuksia, joissa valmistaja kuvaa tummuusasteella
11 väriä, joka on erittäin vaalea. Tässä tapauksessa 11 sisältää vähäisiä
määriä jotain vivahdetta, jolloin ei olekaan kysymys värittömästä.
Tummuusaste tulee ilmaista noin puolen asteen tarkkuudella. Tummuusasteen
tarkka määrittely on tarpeen, sillä osalla värjäysmenetelmistä ei voi vaalentaa
hiuksissa olevaa väriä. Jos hiuksen tummuusaste määritellään todellista
tummemmaksi, voi käydä niin, että käyttöön valitaan liian paljon tai liian
vähän hiusta vaalentava menetelmä ja tekniikka, jolloin hiuksiin aikaansaadaan
turhan paljon pysyviä rakennevaurioita tai lopputulos jää tavoitetta
tummemmaksi. Kun hiusten tummuusaste on lähtötilanteessa arvioitu tarkasti,
parturi-kampaaja tietää, tuleeko hiukset esikäsitellä ennen värjäystä vai
päästäänkö haluttuun tummuusasteeseen yhdellä käsittelyllä.
Tummuusasteen lisäksi hiuksiston kaikista osista tulee määritellä niiden
vivahteet. Vivahteet ilmaistaan pää- ja välivärien nimillä sekä niitä
täydentävillä lisämääreillä. Vivahteen ilmaisun tulee olla niin konkreettinen,
että värin voi kuvitella näkevänsä. Pää- ja välivärien nimien käyttäminen lisää
ilmaisun tarkkuutta, sillä värejä kuvailevat ilmaisut, kuten kupari, kulta,
kupari ja mahonki herättävät ihmisessä toisistaan poikkeavia mielikuvia. Kun
sama asia sanotaan värien nimillä keltainen, oranssi tai punavioletti, tiedosta
tulee täsmällisempää. Voimakas punainen, kevyesti oranssiin taittuva keltainen
tai syvä violetin sininen ilmaisevat vielä tarkemmin vivahteen luonteen. Kun
ilmaisuun lisätään vielä tummuusasteet, esimerkiksi tummuusasteeltaan 7 oleva
voimakas oranssin punainen, hiustenvärillisyys on määritelty riittävän tarkasti
värjäystä koskevien ratkaisujen tekemiseksi.
Hiuksessa olevat välivaiheet tulee ilmaista mahdollisimman tarkasti myös
siitä syystä, että jokaisella värillä on oma peittokykynsä. Sen lisäksi
jokaisella värillä on oma vastavärinsä, jolla värejä voidaan muuttaa toisiksi.
Kumpikin edellä mainituista värien ominaisuuksista on tärkeitä värinvalinnassa,
värjäysmenetelmän valinnassa sekä esikäsittelyiden valinnassa.
Värien peittokyky tarkoittaa sitä, että jos suihkussa on esimerkiksi
punainen vivahde, sitä ei voi peittää keltaisella vivahteella, sillä keltaisen
peittokyky ei riitä punaisen peittämiseen. Kaikista peittävin väri on violetti.
Vain pieni määrä violettia riittää muuttamaan minkä tahansa toisen värin
vivahteen. Kaikkein heikoin peittokyky on keltaisella. Vaikka keltaista
vivahdetta lisätään runsaasti mihin tahansa muuhun väriin, alkuperäisen värin
vivahde muuttuu vähän tai ei ollenkaan.
Värien kyky peittää muuttuu, jos värien tummuusasteet ovat kaukana
toisistaan. Esimerkiksi mustanruskea väri, jossa on sinistä, peittää alleen
tummuusasteeltaan 9 olevan violetin, vaikka violetti onkin peittokykyisempi
kuin sininen. Tämä johtuu siitä että tummuusasteeltaan 2 olevassa värimassassa
on valtava määrä ruskean värin muodostavaa sinistä, punaista ja keltaista
väriainetta, jotka yhdessä peittävät alleen lähes mitä tahansa.
Vivahteet tulee lähtötilanteessa määritellä tarkasti, sillä vastavärien
käyttö värinvalinnassa voi epäonnistua, jos vivahteiden määrittely jää
epämääräiseksi. Valitettavan usein vastavärien vaikutus unohdetaan, kun
hiuksissa on keltaista. Kun kellertävään hiukseen lisätään vähänkin sinistä
väriä sisältävää värivalmistetta, hiuksista tulee vihertävät. Myös vastavärejä
käytettäessä on pidettävä mielessä värien peittokyky. Violetti taittaa aina
keltaisen hyvin pieninäkin pitoisuuksina. Sininen ja oranssi ovat huomattavasti
enemmän harkintaa vaativa vastaväripari. Oranssi muodostuu keltaisesta ja
punaisesta. Sininen on peittokyvyltään hieman parempi kuin punainen ja
samanaikaisesti se muodostaa keltaisen kanssa vihreän värin. Oranssin värin
taittaminen neutraaliksi ruskeaksi vaatiikin tarkkaa arviota siitä, miten
paljon sinistä riittää niin, ettei hiuksien väristä tule likaisen vihertävän
ruskea.
INTIALAINEN PÄÄHIERONTA
INTIALAINEN PÄÄHIERONTA TEHTÄVÄT:
1.
Mitä on
intialainen päänhieronta?
-
Intialainen päähieronta on vuosituhansia vanha
hoitomuoto, joka syvärentouttaa ja poistaa stressiä, jota on harjoitettu
Intiassa jo yli 5000 vuotta.
2.
Miten ja millä
termein markkinoisit intialaista päänhierontaa?
”Rentouttava ja arjen kiireestä irrottava kokemus”
3.
Kenelle
intialainen päähieronta ei sovi?
-
Intialainen päähieronta ei sovi, jos on: akuutti flunssa,
päänahka rikki, luupiikki niskassa, aivoverenkiertohäiriö, sydämentahdistin,
syöpä (akuutti tai hoidon aikana), whiplash eli niskanretkahdusvamma, jolla
tarkoitetaan vammaa, jolloin kaularanka ja pää yliojentuvat taaksepäin, yliojentuvat
eteenpäin ja palaantuvat normaaliin asentoon, epilepsia, psoriasis päässä.
4.
Mitä hieronta
maksaa (noin) paka liikkeessä?
-
Päähieronta maksaa paka liikkeessä 30min noin 33€ ja
45min noin 51€ riippuen liikkeestä.
Paljonko
hieronnalle varataan aikaa?
Hierontaan varataan aikaa noin 30-50 minuuttia.
Mitä kerrot
asiakkaalle aikaa varatessa: eli mihin hän varautuu hierontaan tullessa ja
hieronnasta lähtiessä?
-
Ettei asiakkaalla ole lääkityksiä ja sydäntahdistinta,
tai niskanretkahdus, hoitoa ei suositella raskauden alkuvaiheilla.
Mikä
on yleinen palvelukokonaisuus (hiusalan liikkeissä), missä on mukana
intialainen päähieronta?
-
Energialeikkaus, savi hoito, merilevähoito
Miten
valmistat tilan, jossa intialainen päähieronta tehdään?
-
Hiljainen ja rauhallinen tila, vilttejä, himmeä
valaistus, rauhallinen musiikki
Hiustenlähtö
HIUSTENLÄHTÖ TEHTÄVÄ
1.
Mistä tilapäinen
hiustenlähtö voi johtua?
Hiustenlähtö voi johtua
monista eri syistä, esimerkiksi sairaudesta, lääkekuurista tai
laihduttamisesta.
2.
Miten voit auttaa
asiakasta tilapäisessä hiustenlähdössä?
Avuksi tilapäiseen
hiustenlähtöön on olemassa hoitosarjoja, jotka vilkastuttavat pintaverenkiertoa
ja pitävät yllä hiuspohjan normaaliflooraa.
3.
Mikä on pälvikalju ja
mistä se johtuu?
Pälvikalju on
tulehduksellinen autoimmuuni sairaus. Pälvikaljussa hiuksia ja partaa irtoaa
läiskittäin hyvin tarkkarajaiselta alueelta. Tauti on yhteydessä atooppiseen
yliherkkyyteen, perinnöllisyyteen ja laukaisevana tekijänä stressiin.
4. Hae netistä tietoa alopeciasta: mikä se on ja miten eri
muodot eroavat toisistaan:
Alopecia
• Areata: Eli pälvikalju on autoimmuunisairaus, joka voi aiheuttaa
äkillistä karvanlähtöä vain yhdellä kehon alueella tai joka puolella kehoa.
Alopecia areatan laukaiseva tekijä on tuntematon. Usein tila korjaantuu
itsestään korkeintaan useammassa vuodessa, mutta se voi myös levitä kattamaan
lähes koko kehon ja olla elinikäinen. Useimmiten vaaleat ja hennot ihokarvat
eivät lähde taudissa.
• Totalis: Alopecia totalis
johtuu alopekian pälvikaljuisuudenleviämisestä koko päänahan alueelle joka
johtaa täydelliseen kaljuuntumiseen. Ennuste on vaikeampi kuin
pälvikaljuisuudessa spontaani tai hoidon aiheuttama hiusten uudelleen kasvu on
harvinaisempaa ja tapahtuu myöhemmin. Esiintyvyydeksi arvioitu 1-5/10 000
• Universalis: Alopecia universalis voi esiintyä missä tahansa iässä ja
tällä hetkellä uskotaan olevan autoimmuunisairaus, jossa ihmisen
immuunijärjestelmä hyökkää hiusrakkuloihin. Geneettiset tekijät voivat
vaikuttaa AU:hun, koska noin 20 prosentilla kärsivistä on perheenjäse, jolla on
hiustenlähtö. Sairaudelle ei ole
vakiohoitoa. Monia hoitoja on tutkittu, mukaan lukien immunomoduloivia aineita,
kuten imikimodi. Tofasitinibisitraatilla voi olla myös etuja.
• Ofiasis: Päänahka kaljuuntuu muutaman sentin leveydeltä
reunoiltaan.
• Googlaa kuvahaulla eri alopeciat, jotta voit tunnistaa
ne asiakaspalvelu-tilanteessa.
5.
Mikä on yleisin
hiustenlähdön syy?
Perinnöllinen
hiustenlähtö
6.
Mistä se johtuu?
Elimistön
testosteronitason korkeudesta tai herkkyydestä.
Perinnöllisyys
7.
Miten se tapahtuu ja mistä
tunnistat sellaisen asiakkaan?
Kaljuuntuminen alkaa
päälaelta ja leviää otsaa ja ohimoa kohti.
8.
Bio Botanical-tuotesarja
-> Mitä tuotteita sarjaan kuuluu ja miten käytät niitä?
Kun ongelmana on
hiustenlähtö tai heikko hiustenkasvu. Antiseptiset luonnontuotteet ja
tehoaineet auttavat ylläpitämään hiuspohjan terveyttä ja luovat edellytykset
terveelle hiustenkasvulle ravitsemalla ihonalaisia hiussoluja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)