Terve iho on ehjä, eikä siinä ole värimuutoksia. Jos iholla näkyy tavallisesta poikkeavia ominaisuuksia, kuten muutoksia värissä tai rakenteessa, turvotusta, arkuutta, rakkuloita tai haavaumia kyseessä saattaa olla ihotauti. Ihotauteihin on monia syitä: tulehduksia, yliherkkyyteen perustuvia ja perinnöllisiä. Ihotautien tunnistaminen on vaikeaa, koska ne ilmenevät eri tavoin eri ihmisillä. Parturin tai kampaajan ei tarvitse osata hoitaa ihotauteja tai tehdä niistä diagnooseja. Jos kampaaja havaitsee asiakkaan ihossa poikkeavia muutoksia eikä tiedä kestävätkö ne käsittelyjä, asiakas on parasta ohjata lääkärin vastaan otolle. Jos asiakkaalla on diagnosoitu ihotauti ja hän on saanut lääkäriltään ohjeet ihon hoitamiseen niitä on noudatettava. Keskustelu asiakkaan kanssa analyysivaiheessa on tärkeää varsinkin silloin, kun iholla huomataan muutoksia. Asiakkaan omat kokemukset ihon reagoinnista erilaisiin tuotteisiin on hyvä huomioida käsittelyn suunnittelussa.
Mikrobit ovat osa ihon pintakerroksen normaaliflooraa. Mikrobeja on ihmisen kehossa miljoonia. Erityisen paljon niitä on käsissä ja jaloissa, koska ne joutuvat paljon kosketuksiin ympäristön kanssa. Normaaliflooran mikrobit voidaan jakaa tauteja aiheuttamattomiin (=apatogeenisiin) ja tauteja aiheuttaviin (=patogeenisiin) mikrobeihin. Kun iho on ehjä ja sen mikrobikasvusto on tasapainossa, patogeeniset mikrobit eivät aiheuta tulehduksia. Mikrobien hävittäminen iholta liian tehokkailla pesu tai desifiointiaineilla vahingoittaa normaaliflooran tasapainoa, jolloin ihosta tulee alttiimpi patogeenisten mikrobien siirtymistä ihmiseltä toiselle on käsien pesu. Myös rikkoutunut iho on altis erilaisille tulehduksille. Tulehdusten yeisoireita ovat ihon punoitus, kuumotus ja turvotus. Rikkoutuneen tai haavaisen ihon puristus, kuumitus ja turvotus. Rikkoutuneen tai haavaisen ihon käsittelyä kemikaaleilla on vältettävä.
Yleisimpiä normaaliflooran bakteereja ovat stafylokokit (eli rypälekokit) ja streptokokit (eli ketjukokit). Bakteerien aiheuttamia tulehduksia hoidetaan useimmiten antibiooteilla ja kotihoidossa tärkeintä on puhtaus. Yleisimpiä bakteerien aiheuttamia tulehduksia ovat märkärupi, karvatupen-, ja kynsivallintulehdus.
Märkärupi on yleisintä lapsilla ja sitä esiintyy useimmiten loppukesällä ja alkusyksyllä. Märkärupien iho punoittaa ja siinä on vesirakkuloita ja kellertävää karstaa. Karvatupentulehdusta parran alueella kutsutaan partaihottumaksi. Pinnallinen tulehdus ilmenee pieninä keltaisina näppylöinä. Karvatupentulehdus voi myös levitä syvälle karvatupeen jolloin se aiheuttaa kipeän paiseen. Kynsivallintulehduksia aiheuttavat sekä bakteerit että sienet. Lyhytaikainen eli akuutti kynsivallintulehdus johtuu useimmiten staphylococcus aureus -bakteerista ja pitkäaikainen eli krooninen taas candida albicans-hiivasienestä. Tulehtuneet kynsivallit ovat paksuuntuneet, punoittavat ja rakenteeltaan hauraat. Kynsivalli tulehtuu helposti, jos käsiä joudutaan liottamaan paljon vedessä tai jos kynsinauhat ovat rikki. Parturi kampaaja voi suojautua kynsivallintulehdukselta pitämällä suojakäsineitä ja rasvaamalla käsiä riittävän usein. Ihmisestä toiseen kynsivallintulehdus tarttuu vain, jos sen kasvuolosuhteet ovat suotuisat.
Virusten aiheuttamista taudeista tutuimpia ovat flunssa ja influessa, mutta ne eivät ole varsinaisia ihotauteja. Flunssavirukset leviävät käsien välityksellä ja pisaratartuntana, kun viruksen kantaja aivastaa tai yskii. Parturi-kampaaja saa flunssatartunnan muita ihmisiä helpommin, koska kemikaaliärsytys on saattanut altistaa hänen hengitysteidensä limakalvoja.
Huuliherpes ja syylät ovat viruksen aiheuttamia ihotauteja. Huuliherpestä aiheuttava Herpes simplex 1virus on lähes kaikkien elimistössä, mutta se voi aktivoitua vain noin prosentilla ihmisistä. Aktivoitumisen voi esimerkiksi aiheuttaa stressi, UV säteily tai tulehdus. Huuliherpes on useimmiten kirkas rakkula ylähuulen ja limakalvon rajalla. Tavallisia syyliä on eniten käsissä ja jaloissa. Ne ovat yleisimpiä kouluikäisillä lapsilla ja parantuvat useimmiten itsestään. Syylät tarttuvat kosketuksesta ja leviävät helposti myös kantajan iholla. Vettynyt tai rikkoutunut iho on altis syylätartunnalle.
Normaalifloorassa elävien sienten aiheuttamista ihotaudeista parturi-kampaajan työn kannalta tärkeimmät ovat kynsivallintulehdus ja erilaiset silsat. Silsat ovat rihmasienten aiheuttamia ihotauteja jotka nimetään usein esiintymispaikkansa mukaan; silsoja ovat esimerkiksi partasilsa, kynsisilsa ja jalkasilsa. Silsasienet käyttävät ravinnokseen ihon, kynsien ja karvojen keratiinia ja ne tarttuvat helposti ihmisestä toiseen. Sieni aiheuttaa iholla punoitusta, hilseilyä ja ihon tai kynsien paksuuntumista. Sieni-ihottumiin tulee suhtautua vakavasti ja työvälineet on desifioitava ennen seuraavaa asiakasta.
Mikrobien lisäksi loiset voivat aiheuttaa ihmiselle ihotauteja. Loiset ovat eläimiä, joiden hävittämisessä pyritään sekä loisten että niiden munien täydelliseen hävittämiseen iholta, karvoituksesta, vaatteista ja työtiloista. Erilaisia loisia elää trooppisissa maissa, mutta suomessa parturikampaaja kohtaa työssään todennäköisimmin päätäin.
Päätäi on hiuspohjassa elävä hyönteinen, joka käyttää ravinnokseen verta. Täi on 2-3 mm:n pituinen, ja sen munat (saivaret) kiinnittyvät hiuksen pintaan.
Päätäi aiheuttaa voimakasta hiuspohjan kutinaa ja näppylöitä. Sen olemassa olo huomataan parhaiten saivareista, joita löytyy yleensä niskan ja korvien alueen hiuksista. Päätäi leviää helposti päähineiden ja työvälineiden välityksellä. Päätäitä häädetään poistamalla saivareita tiheäpiikkisen kamman avulla ja pesemällä hiukset täishampoolla. Jos kampaaja epäilee, että asiakkaalla on täitä hänen on viisainta ilmoittaa hienotunteisesti asiakkaalle ettei häntä voida palvella ja hänen kannattaa hankkia täishampoota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti